Vihdoin alkoi meidänkin ryhmällä synnytyssaliviikko. Maanantaina pääsin heti sektioon - ja avustajaksi. Oli sellainen olo, että tässä jos jossain leikkauksessa pyörryn. Oli niin ihmeellistä, vatsa auki ja kauhea repiminen, verta ja puukko - voilá, siinä on lapsi. Tämä lapsi oli vielä perätilassa, ja kun sitä vedettiin siitä lantiosta, katsoin silmät suurina että mikä ihme tuolta oikein tulee. Vauvahan sieltä tuli. Vauva oli aika kalpea, mutta muuttui nopeasti violetihtavaksi niinkuin alakautta syntyneetkin vauvat, kuten sain myöhemmin huomata. Vauva näytti ihan alienilta ja mollotti silmät auki että "minne mä oon oikein joutunut?!"
Seuraavana päivänä näin ensimmäisen alatiesynnytyksen. Oli kovin kivulias äiti, mutta hienosti puski vauvansa maailmaan. Se on aina herkkä hetki, kun se vauva lopulta tulee sieltä. Meinasi mullakin tulla kunnon vänät siinä, mutta yritin pidätellä itteäni. Yritin ottaa siinä sitten isästäkin kuvia, kun se kylvetti lastaan. Parhaita on sellaiset isät, jotka on ihan kympillä mukana vaikkeivat osaa oikein tehdäkään mitään. Yksikin pariskunta oli niin ihana, kun loivat toisiinsa niin helliä katseita lapsen synnyttyä. Ei se äiti siihen hirveesti halua isää hipsuttamaan, mutta mun mielestä hieroa voisi, ja pitää kädestä tietenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti